Kesän 2023 alussa päätin, että oli aika aloittaa opiskelemaan uutta kieltä. Vuosien varrella olin päätynyt kolmeen eri vaihtoehtoon: venäjään, somaliaan tai arabiaan. Osaan jo kohtuullisesti useita germaanisia kieliä, ja halusin kurottaa kieliperheissä kauemmas. Myös kyseenomaisiin kieliin kytkeytyvät kulttuurit kiinnostivat. Lopulta valinta sujui helposti, kun kaverini vinkkasi suomi-arabia -keskusteluryhmästä, jossa oli rento meininki ja hyvä yhteishenki.
Arabialla on maine haastavana kielenä monestakin syystä. Se on yksi maailman puhutuimmista kielistä, joten on luonnollista, että erilaisia murteita tai variantteja on myös lukuisia. Standardiarabia, (nk. MSA, Modern Standard Arabic tai arabiaksi fusha), jota kukaan ei puhu äidinkielenä, eroaa merkittävästi eri varianteista. Kieliopissa on monia “liikkuvia osia”, kuten sanojen (epäsäännöllinen?) taivutus, kieliopilliset suvut, yksikön ja monikon lisäksi duaali ja niin edelleen. Monet säikäyttää jo se, että arabiaa kirjoitetaan ja luetaan oikealta vasemmalle ja että aakkosto on eri. Tässä postauksessa kerron omista kokemuksistani arabian vasta-alkajana ja erityisesti siitä, miltä tuntui palata tavaamaan aikuisena.
Ensimmäisiä yrityksiä
Ensimmäisellä kerralla kielikahvilassa olin pää pyörällä. Aloitin aivan nollasta: tiesin etukäteen vain “marhaba” (moi). Muut oppijat tuntuivat tietävän jo vaikka mitä. Olin innostunut. Ovi uuteen maailmaan oli avautunut raolleen. Kahvilan aikana kaksi arabian puhujaa kiisteli, miten nimeni tulisi kirjoittaa - mitkä vokaalit tulevat näkyviin ja käyttääkö “vierasperäisiä kirjaimia” (arabiassa ei ole v-äännettä) vai ei. Asia ei ollut siis heillekään itsestään selvä. Lopulta harjoittelin kirjoittamaan oman nimeni mallista: ensin monta kertaa vihkoon ja lopulta taululle, jossa oli kaikkien paikalla olleiden nimet. Olin ylpeä itsestäni. Arabiankielinen kaverini kommentoi hyväntahtoisesti: “Söpö. Vähän kuin eskarilainen olisi kirjoittanut.”
Arabian kielessä on 28 aakkosta, joista teknisesti ottaen mikään ei ole vokaali. Kolmea niistä (alif, wow, ye) voidaan kuitenkin käyttää myös pitkän vokaalin tavoin. Esimerkiksi tekstiviesteissä lyhyitä vokaaleja ei yleensä merkitä, vaikka se on mahdollista pienten lisämerkkien avulla. Kotona aloin harjoitella aakkosia. Katsoin Youtube-videoita, joissa käytiin kaikki aakkoset läpi. Kävi ilmi, että 28 aakkosen osaaminen ei riittänyt: useimmat kirjaimista kirjoitetaan eri tavoin riippuen siitä, onko se sanan alussa, keskellä vai lopussa. Todellinen määrä oli siis 4 x 28 kirjainta. Harjoittelin vaikeiden, useimmille eurooppalaisten kielten puhujille vieraiden äänteiden ääntämistä, loin puhelimeen muistion, jossa aakkosten eri muodot näkyivät ja latasin arabian näppäimistön. Olin valmis siirtymään tositoimiin.
Kaupungilla tavaamista
Aloin huomata arabiankielistä tai ainakin arabian aakkosilla kirjoitettua tekstiä joka puolella. Matkat kaupungissa kestivät nyt hieman pidempään, sillä pysähdyin tavaamaan sanoja kirjain kerrallaan. Lukemaan opetteleminen muistutti salakielen ratkaisemista: katsoin sanoja, yritin erottaa kirjainten rajoja, vertasin kirjaimia kännykkäni muistioon aakkosten eri muodoista. Lukeminen oli vaikeaa, koska en tiennyt sanojen merkityksiä. Muistan, kun ensimmäistä kertaa tajusin (sen luettuani!) heinäkuussa, että lähiravintolan, Karazin (suomeksi “kirsikka”, by the way) nimi oli kirjoitettu valomainokseen sekä latinalaisilla että arabialaisilla aakkosilla. Olin riemuissani kuin pikkulapsi. Myöhemmin olen huomannut monien ravintoloiden, ei niin yllättävästi, tekevän samaa. Kun kävelimme arabiaa puhuvien ystävieni kanssa kaupungilla, pyysin heitä jatkuvasti kuuntelemaan, luenko näkemäni sanat oikein. Monet ekaluokkalaisten vanhemmat pystyvät varmasti samaistumaan kavereideni tunnelmiin.
Tilanteen hauskuutta ja kiinnostavuutta itselleni lisää se, että olen viime vuosina opettajana työskennellessäni opettanut useita (kymmeniä) lapsia lukemaan suomeksi. Lukemaan opetteluni on edennyt samalla tavoin kuin heilläkin. Kirjain-äänne yhteyden opettelua. Äänteiden yhdistäminen tavuiksi. Tavujen yhdistäminen sanoiksi. Arvailua (myös väärin) sanan alun perusteella. Pikkuhiljaa tuttujen sanojen hahmottamista “kuvana” yksittäisten äänteiden sijaan. Tuskastumista. Onnistumisen riemua. Tällä hetkellä pystyn lukemaan useimmat sanat hitaasti etenkin, jos niihin on merkitty vokaalimerkit. Olen myös oppinut tunnistamaan sanoja eri fonteilla kirjoitettuna, mikä alkuun tuotti huomattavia vaikeuksia.
Pitääkö arabiaa oppiakseen oppia myös lukemaan?
Aluksi pohdin, onko arabiaa oppiakseen tarpeen oppia myös lukemaan sitä. Sanat jäävät paremmin mieleen, kun kirjoitan ne latinalaisin aakkosin, koska arabiaksi lukeminen on vielä niin hidasta. Oman kokemukseni pohjalta kuitenkin sanon, että lukemaan oppiminen kannattaa. Ensinnäkin latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetulle arabialle ei ole standardia, vaikka jotkut käytännöt ovat melko vakiintuneita ainakin englanninkielisessä kontekstissa. Tällaisia ovat esimerkiksi ع kirjaimen korvaaminen numerolla 3 tai خ-kirjaimen korvaaminen kh-yhdistelmällä. Toisinaan latinalaisille aakkosille litteroitua arabiaa on kuitenkin aivan mahdotonta lukea. En aina ymmärrä omiakaan litterointiyrityksiäni joidenkin kuukausien takaa. Esimerkiksi laulujen sanoja lukiessani joudun usein tarkistamaan arabian aakkosilla kirjoitetusta tekstistä, mistä kirjaimista on oikeasti kyse. Litteroinnissa väärinymmärtämisen riski on suuri.
Toiseksi uudelleen lukemaan oppiminen on todella kiinnostava, stimuloiva ja myös ajatuksia herättävä prosessi. Se on muistuttanut minua, miten vaikeaa kirjainten koodaaminen sanoiksi on. Erityisesti, jos luettavat sanat ovat vieraita. Mielestäni jokaisen lukutaitoa aikuisille tai lapsille opettavan tulisi yrittää itse opetella lukemaan eri aakkosilla kirjoitettua kieltä aikuisena. Suosittelen samaa myös viranhaltijoille ja poliitikoille, jotka kummastelevat, miksi aikuisten maahanmuuttajien lukutaitovaihe kestää niin kauan kuin kestää. Ymmärrys opiskelijoita kohtaan saattaisi kasvaa huimasti. Ennen kaikkea arabian opiskelu on minulle kuitenkin kiinnostavaa ongelmanratkaisua, joka haastaa aivoja eri tavalla kuin päivätyö. Koodin murtamisen riemu on joka kerta suuri.
Venla Rantanen on väitöskirjatutkija, jota kiehtoo Lähi-itä ja kielten oppiminen. Hän pitää tärkeänä tehtävänään brändätä arabia (ja niin ikään hankalan kielen maineesta kärsivä suomi) uudelleen kompleksiseksi, mutta ei vaikeaksi/mahdottomaksi kieleksi oppia. Hän suosittelee Duolingoa ja Learn Arabic with Maha -kanavan videoita lukemisen harjoitteluun.
Comments