Tässä lyhyt suositus vielä kesälomien kynnyksellä Murremyytin murtajat -podcastin jaksosta, jossa suomalaisen viittomakielen profesori Tommi Jantunen kertoo viittomakieliin liitetyistä myyteistä ja siitä, mitä viittomakielen tutkimus voi opettaa. Podcast-jakso on suomenkielinen, mutta tästä jutusta on lyhyt tiivistelmä englanniksi lopussa.
Here is a short recommendation of Murremyytin murtajat ("Busters of dialect myths") podcast episode, in which Tommi Jantunen, a professor of Finnish sign language, talks about the myths associated with sign languages and he tells what sign language research can teach us. The podcast episode is in Finnish, but there is a short summary of a few interesting points mentioned in English at the end of this blog post.
Monelle suomalainen viittomakieli on tuttu esimerkiksi YLE:n viittomakielisten uutisten kautta. Kuinka paljon Suomessa käytettävistä viittomakielistä kuitenkaan tiedetään? Johanna Vaattovaaran ja Hanna Lappalaisen Murremyytin murtajat -podcastin jakso #30 viittomakielistä olikin todella kiinnostava ja sisältää paljon ajattelemisen aihetta kieltenopettajalle ja -tutkijalle. Jaksossa on haastateltavana Jyväskylän yliopiston professori Tommi Jantunen.
Alla on linkki jaksoon Spotifyssä, ja lisäksi sen jälkeen muutama nosto kiinnostavimmista keskustelunaiheista. Lopussa on pari linkkiä artikkeleihin, joita podcast-jaksossakin sivutaan.
#30 Viittomakielen myytit ja haaste kielikäsitykselle
Myytit
Viittomakielellä ja puhutulla kielellä on läheinen suhde
Tämä on Jantusen mukaan myytti: Viittomakieli ei pohjaa suoraan puhuttuun kieleen. Kussakin viittomakielessä on erilaiset konventiot, joiden varaan ne rakentuvat. Ihmisillä on kuitenkin viestinnässä käytössä myös sellaisia repertuaareja kuin näytteleminen, joka voi olla osin ymmärrettävissä kielirajojen yli.
Kielet ovat systemaattisia, konventionaalisia ja tarkkarajaisia
Myös tämä on Jantusen mukaan myytti. Usein tutkijoidenkin on helppo valita jokin valmis kielimääritelmä, ja lähtökohtaisesti usein tutkijat valitsevat vain osan kielestä tutkimuskohteeksi, esimerkiksi ääneen ja tekstiin liittyvät ilmiöt. Kuitenkin kehon liikkeet ovat kielellistä materiaalia, minkä viittomakieli todistaa ja siksi se kyseenalaistaa joitain vallitsevia kielikäsityksiä.
"Kielestä ei keskustella maksimaalisen totuudenkaltaisesti", Jantunen kommentoi. Esimerkiksi viittomakieli ei sovi määritelmään, jossa määritellään, että "kielessä on konsonantteja ja vokaaleja". Käsien liikkeet ja kasvojen ilmeet ovat olennainen osa vuorovaikutusta kaikissa kielissä, ei vain viittomakielissä. Kielitieteen päivillä 2023 olin kuulevinani, että esimerkiksi multimodaalisen viestinnän eli eleet, katseet ja muut keholliset ilmiöt huomioon ottavalla keskustelunanalyysillä olisi yhtymäkohtia viittomakielten tutkimuksen kanssa, mikä kuulostaa lupaavalta. Mitä jos kehonliikkeet olisivatkin lähtökohta kieli- ja vuorovaikutuskäsityksille?
Viittomakielet ovat vielä marginaalissa
Kieli-ideologiat vaikuttavat myös siihen, mitä me tiedämmme viittomakielistä ja miten ne pääsevät esille. Jantunen huomauttaa, että viittomakieltä harvoin mainitaan oppikirjoissa tai edes yliopistojen kielitieteen opiskelumateriaaleissa. On helppo yhtyä Jantuseen siinä, että olisikin tärkeää ottaa myös viittomakielet mukaan esimerkkeinä esimerkiksi Suomessa käytettävistä kielistä.
Jantunen huomauttaa myös, että vaikka viittomakielistä löytyy mainintoja, viittomakielten tutkimus on melko nuorta. Sen parissa on myös paljon vähemmän tutkijoita kuin monien muiden kielten. Jyväskylän yliopistossa on tutkittu viittomakieltä 1990-luvulta alkaen, siellä on kerätty muun muassa viittomakielen korpusta ja siellä toimii myös Viittomakielen keskus.
Alla vielä Viittomakielen keskuksen sivuilta löytyvä esimerkki suomalaisesta viittomakielestä. Tämä video oli kiinnostava itselle siitä syystä, että huomasin harvoin näkeväni viittomakieltä ilman että kuulen jotain muuta kieltä:
Lue lisää:
Jantunen, T. & Rainò, P. (2023) Viittomakielet - kielentutkimuksen musta joutsen. Tieteessä tapahtuu 3/2023. https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/3-2022/viittomakielet-kielentutkimuksen-mustajoutsen
Jantunen, T. (2023). Kieli on muutakin kuin puhetta : ei-äänellinen merkityksenvälitys ja viittomakielet osana kieli-ilmiötä. Teoksessa L. Kanto, M. Toivola, A. Martikainen, I. Savolainen, & E. Vastamäki (toim.), Kieli elämän eri vaiheissa : näkökulmia kielen moninaisuuteen, s. 9-21. Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistys ry. Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistyksen julkaisuja 55. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202305263296
Briefly in English:
Many Finns are little bit familiar with Finnish sign language, for example through YLE's news in Finnish sign language. But how much we know about the sign languages used in Finland? Episode #30 of the Murremyytin murtajat podcast about sign languages by Johanna Vaattovaara and Hanna Lappalainen was really interesting and contains a lot of info for language teachers and researchers. The interviewee is Professor Tommi Jantunen from the University of Jyväskylä.
Myths
Sign language and spoken language have a close relationship
According to Jantunen, this is a myth: sign language is not directly based on spoken language. Each sign language has evolved based on different conventions. However, in communication in general people also use repertoires such as acting, which can be partly understood across language barriers.
As podcast is in Finnish, here is a link to the news in Finnish sign language instead (YLE 3.7.2023):
Languages are systematic, conventional, and have boundaries
This, too, is a myth, according to Jantunen. It is often easy also for researchers to choose a ready-made definition of a language. In principle, researchers often choose only a part of the language to study, for example, phenomena related to speech and text. However, body movements are linguistic material, as sign language proves. Therefore it challenges some prevailing notions of language.
"Language is not discussed with maximum truthfulness (freely translated from Finnish)," Jantunen comments in the podcast. For example, sign language does not fit the definition that "language has consonants and vowels". Hand movements and facial expressions are an essential part of interaction in all languages, not just sign languages. At Finnish Days of Linguistics 2023, I think I heard that, for example, multimodal conversation analysis that takes into account, i.e. gestures, glances, and other embodied phenomena, has something in common with sign language research, which sounds promising. What if body movements were the starting point for defining language and interaction?
Language ideologies also affect what we know about sign languages and how they are presented. Jantunen points out that sign languages are rarely mentioned in textbooks or even in study materials of universities' linguistic courses. It is easy to agree with Jantunen that it would be important to include sign languages as examples of languages used in Finland, for example.
Jantunen also points out that although there are references to sign languages from ancient times, the study of sign languages is relatively recent. There are also far fewer researchers working on sign languages than on many other languages. In the University of Jyväskylä sign language has been researched since the 1990s. They are also collecting a corpus of Finnish sign language and they host the Sign Language Centre of Finnish Sign Language.
Tanja Seppälä
Kirjoittaja on soveltavan kielitieteen väitöskirjatutkija
Writer is a doctoral student in applied linguistics
Englanninkieliessä käännöksessä on hyödynnetty DeepL-käännöstyökalua.
English translation is done with the aid of DeepL-translation tool.
Comments